Harjoittelijan kirje kesän leiriltä

ira

Moi!

Oon Ira, Safari-harjottelija. Kulunut kuukausi on tuonut elämään uusia suuntia, uhkia ja mahdollisuuksia. Monien paperinpyörittely- ja tekstinsuoltamissessioiden päätteeksi voin omasta puolestani todeta, että leirihän meni nappiin! Hyvä me!

Safarille haettiin keväällä kuukauden mittaiseksi pätkäksi harjoittelijaa. Tilaisuus tuntui seikkailulta, johon tahdoin tarttua pitkähköstä välimatkasta huolimatta. Laitoin siis oitis Kuopiosta asti hakemusta tulille. Muutaman viikon päästä tuli iloinen puhelu, jossa vuosien takaa tuttu naissääni ilmoitti “Tervetuloa tiimiin!”. Soittelija oli tullut tutuksi vuonna 2014, kun olin itse ollut leiriläisenä Safarilla.

Safari-leiri oli itselleni hyödyllinen kokemus. Lukion loppumetreillä tulevaisuus oli tuhat ovea, joista tuntui mielekkäältä kulkea. Toisaalta kaikki mahdollisuudet tuntuivat olevan visusti lukossa. Pääsykokeet, välimatkat, raha, ihmissuhteet, epävarmuus… Kynnyksiä etenemiseen tuntui olevan yhtä monta kuin itse mahdollisuuksia. Intuitiivisesti olin kuitenkin jo asennoitunut yhteiskunnallisen vaikuttamisen olevan se “mun juttu”. Olin ollut sitä mieltä jo jonkin aikaa, ilman että myönsin sitä itselleni tai muille. Omien intressien pukeminen sanoiksi tuntui vielä kaksi vuotta sitten kovin hankalalta. Mistä tunnistaa tekevänsä oikeita ratkaisuja, tuntuvatko ne välittömänä onnellisuuden ryöpsähdyksinä vai onko hyvä päätös lähempänä neutraalia, mielenrauhaa muistuttavaa tilaa?

Olen tullut siihen ratkaisuun, että se on näiden välimalli. Plus muutama kourallinen stressiä, murhetta, epäilyksiä ja kehittymiseen pakottavaa tarvetta. Nekin tunteet kuuluvat oikeisiin ratkaisuihin, vaikka onnellisuutta jumaloiva aikamme koittaakin normaaleista tunteista korostaa vain niitä tutkitusti tehokkuutta ja ulkoista miellyttävyyttä lisääviä, positiivisia tunteita.

Safari saa vuosi toisensa jälkeen nuoret pohtimaan yhteiskunnallista vaikuttamista hyvällä ja yhteisöllisellä fiiliksellä. Oivaltaminen, innostuminen ja onnistuminen muiden kanssa tukee halua tehdä asioille jotain. Yksin puuhastellessa ja funtsiessa toiminnasta puuttuu kosketuspinta, peili johon peilata.

Nuoret ovat hehkuttaneet leirin jälkeen yhteisöllisyyden tärkeyttä sekä avointa ideointia ja keskustelua leirin aikana. Tunnelma on ollut tiivis ja lämminhenkinen. Tuon atmoksen muistan myös omalta leiriltäni. Ryhmätyöskentely ja tiimiytyminen antavat kaikelle tarkoituksen. Yhteiskuntaa muutetaan yhdessä. Sana “yhteiskunta” viittaa yhteiseen rakenteeseen, johon meillä kaikilla on oikeus kuulua ja vaikuttaa. Oikeudet tuovat mukanaan myös vastuuta. Safari yhdistää, haastaa ja pakottaa menemään ajattelussa muutaman harppauksen eteenpäin, pois omasta kuplasta. Se voi pakottaa myös syömään sushia kolme päivää putkeen lounaaksi, mutta mitäpä en tiimin eteen tekisi (röyh).

Onnellisuusbisnes korostaa yksilön onnellisuuden linkittyvän materiaan, self help-opuksiin sekä erilaisiin trendeihin. Onnellisuus liittyy todellisuudessa keskeisesti toisten kohtaamiseen, yhdessä tekemiseen sekä jaettuihin kokemuksiin. Vuorovaikutus on se, mikä meistä onnellisia tekee. Helsinki Think Companyn kompaktissa tilassa istuessa ympärillä oli lauma innokkaita sekä älykkäitä nuoria ja kokeneita fasilitaattoreita brainstormaamassa toisiaan. Hymyilytti kaiken hälinän keskellä. Puhun varmaan kaikkien puolesta todetessani, että leirillä oli todella onnellinen meininki.

-Ira

 

takaisin blogiin