Digikirja, kuin kuuma iglu

Safari on vuosittain kesällä järjestettävä yhteiskunnallisen vaikuttamisen leiri lukioikäisille nuorille. Safarilla yritykset, julkisen sektorin organisaatiot ja järjestöt antavat nuorille nuoria ja yhteiskuntaa koskettavia haasteita ratkottaviksi. Safarilla nuoret oppivat yhteiskunnallista vaikuttamista sekä tärkeitä työelämätaitoja tekemisen kautta ja kumppanit pääsevät kehittämään raikkaita ratkaisuja yhdessä nuorten kanssa. Kesän 2015 Safari pidettiin Helsingissä 8.-12.6. Kustannusosakeyhtiö Otava oli yksi leirin kumppaneista.

Tulevaisuuden aapinen -niminen seitsemän nuoren ryhmä sai Safarin ensimmäisenä päivänä Otavalta pohdittavakseen ajankohtaisen, kiperän ja tärkeän aiheen: Minkälaisia ovat innostavat oppimateriaalit enenevästi digitaalisessa yhteiskunnassa?

Tulevaisuuden aapinen -ryhmä työssään.

Tulevaisuuden aapinen -ryhmä työskentelee.

Tulevaisuuden appinen -poppoo kihisi lähes pitelemätöntä intoa päästä tarttumaan haasteeseen, eikä ihme: Nämä nuoret viettävät elämästään tuhansia tunteja oppikirjojen äärellä, joten heillä on niistä paljon ensikäden tietoa ja mielipiteitä. Siksi joukko kuuntelikin leirin toisena päivänä hieman hämmentyneenä Otavan äidinkielen Särmä-kirjasarjan yhtä kirjoittajaa, Tuomas Kasevaa. Tuomas kertoi kuinka oppimateriaalien tekijät yrittävät jatkuvasti miettiä, mikä nuoria innostaisia oppimaan ja mikä taas on noloa ja keinotekoista setien hauskaa. Voiko kirjassa käyttää emojieita? Miten Kalevalaa pitäisi opettaa?

Miksi te pohditte tätä kaikkea keskenänne ettekä kysy suoraan meiltä, nuoret ihmettelivät. Toki Otava onkin jo osallistanut nuoria oppikirjojen tekoon esimerkiksi luetuttamalla heillä oppikirjojen käsikirjoituksia. Kommenttien pyytäminen on kuitenkin eri asia eikä niin tuottoisaa kuin aito yhdessä tekeminen alusta asti. Yli satasivuisen nivaskan kahlaaminen läpi ei myöskään välttämättä houkuttele nuoria. Niinpä Tulevaisuuden aapinen -ryhmän ensimmäinen ja kenties tärkein vinkki Otavalle oli, että nuoria kannattaa osallistaa oppimateriaalien tekemiseen monilla eri tavoilla alusta asti. Innokkaita kyllä löytyy, ja tästäkin ryhmästä neuvokkaimmat jo tarjosivat itseään kesätöihin Otavalle oppimateriaaleja tekemään.

Digitalisointia, mutta miksi?

Helsingin Sanomien uutisen mukaan 90% lukiolaisista valitsee koulussa mielummin perinteisen kirjan kuin digikirjan. Tulevaisuuden aapinen -ryhmän nuoret olivat samoilla linjoilla: “Nykyinen digikirja on melkein kuin vain vanha kirja skannattuna verkkoon” sanoi yksi. “Digikirja ei tarjoa mitään lisää tavalliseen kirjaan verrattuna ja on sitä paitsi vain vaikeampi käyttää”, kommentoi toinen. “Digikirja – sehän on yhtä ristiriitainen ajatus kuin kuuma iglu”, tiivisti kolmas. Nuorten mielestä digitaalisia oppimateriaaleja tehdessä pitäisikin kokonaan unohtaa ajatus kirjasta. Kirja toimii huonosti digitaalisena, mutta digitaalisuus mahdollistaa valtavasti kaikkea, mitä kirja ei pysty tarjoamaan. Tulevaisuuden aapinen -ryhmä kysyi hyvän kysymyksen miettiessään, onko oppimateriaaleja alettu tehdä digitaalisiksi vain digitalisoinnin itsensä vuoksi ilman, että on ajateltu mitä lisäarvoa nykyisenkaltaiset digitaaliset oppimateriaalit voivat tarjota?

Unelmien “oppikirja”

Safarin ensimmäisinä päivinä Tulevaisuuden aapinen -ryhmä keräsi monin eri tavoin tietoa innostavasta oppimisesta ja digitalisaation mahdollisuuksista. Kolmantena päivänä nuoret pääsivät kunnolla töihin, kun he alkoivat rakentaa unelmiensa oppimateriaalin prototyyppiä. Prototyypiksi muodostui kokonaan uudenlainen digitaalisen oppimisen alusta.

Nuorten unelmien oppimateriaalialusta on lineaarisen kirjan sijaan kuin kartta, mikä tuo opiskeluun ripauksen pelillisyyttä. Tulevaisuuden aapinen -ryhmä kehitti alustalle monia uusia toimintoja. Kukin voi esimerkiksi räätälöidä karttansa näkymän henkilökohtaiseksi sosaalisesta mediasta tuttuun tapaan. Kartan rastien takana on erilaisia sisältöä erilaisissa muodoissa uutislinkeistä videoihin. Nuoret totesivatkin, että Otava voisi jatkossakin tuottaa luotettavat ydinsisällöt oppimateriaaleihin, mutta niitä pitäisi nykyistä rohkeammin höystää ulkopuolisilla sisällöillä – se tekisi oppimisesta monipuolisempaa, hauskempaa ja ajankohtaisempaa. Nuoret halusivat oppimateriaaleihin myös mahdollisuuden tehdä niitä itse ja jakaa omia tuotoksiaan muiden kanssa. Miksei esimerkiksi huolella tehtyjä muistiinpanoja hyödynnetä enemmän? Kaverin neuvominen on myös hauska ja tehokas tapa oppia.

Prototyyppi tulevaisuuden maantiedon kirjasta.

Tulevaisuuden aapinen -ryhmän prototyyppi tulevaisuuden oppikirjasta.

Safari huipentui perjantain loppujuhlaan, jossa ryhmät esittelivät tuloksensa yli satapäiselle yleisölle. Nuorten vakuuttava esitys herätti paljon mielenkiintoa ja kiitoksia yleisössä. Tulevaisuuden aapinen -ryhmälle juhlan huipennus taisi olla, kun yleisössä istunut kansanedustaja Jani Toivola oli niin vaikuttunut kuulemastaan, että pyysi koko ryhmän keskustelemaan sivistysvaliokuntaan! Myös Otava kutsui nuoret jatkamaan yhteistyötä kesän jälkeen.

Safari osoitti, että nuorilla on valtavasti intoa ja osaamista kehittää oppimateriaaleja, jos heille vain annetaan mahdollisuus siihen. Nyt jos koskaan aikuiset tarvitsevat nuorten apua oppimateriaalien tekemiseen. Digitaalisuuden kunnollisella hyödyntämisellä oppimisessa alkaa nimittäin olla kiire. Tänään syntyvä lapsi kasvaa täysin diginatiiviksi ja jos koululla ei ole tarjota hänelle toimivia digitaalisia oppimisympäristöjä, osaava Suomi joutuu vaikeuksiin.

 Tulevaisuuen aapinen -ryhmän innostavien oppimateriaalien manifesti:

1. Opiskelijat pitää ottaa mukaan oppimateraalien suunnitteluun ja tekoon.

2. Oppimateriaalien pitää digitaalisina olla jotain tavallista kirjaa parempaa ja uudempaa.

3. Oppimateriaalien pitää olla monipuolisia ja vaihtelevia – eri tekstilajeja pelkän leipätekstin sijaan.

4. Oppimateriaalit pitää tehdä opiskelijoille, ei opettajille.

5. Oppimateriaalien pitää vastata kunkin opiskelijan henkilökohtaisiin tarpeisiin.

6. Oppimisen ja oppimateriaalien on oltava yhteisöllisiä

7. Oppimisen kannattaa olla kilpailua – itseään vastaan. Oppimateriaalien pitää tukea tätä.

8. Oppimateriaalien tavoitteet pitää tehdä selväksi opiskelijoille.

 

Julia Jousilahti

Kirjoittaja työskentelee Safarin järjestäneessä Avanto Helsinki -ajatushautomossa ja ohjasi leirillä Tulevaisuuden aapinen -ryhmää.

takaisin blogiin